perjantai 2. elokuuta 2013

Hillanpoimintaretki

Viime viikko kului jälleen Lapin maisemissa. Kolmas Lapinreissu tälle kesälle, tällä kertaa tavoitteena poimia hilloja ja tehdä pieniä remppahommia mökillä. Pakkailinpa kuitenkin rinkan kaikkine varustuksineen mukaan ja niinhän sitä piti painella tunturiin yökuntiin.

Heti alkumatkasta yhytimme tunturissa poroemon vasoineen. Emo otti asian ihan rauhallisesti, mutta vasantolvana panikoi ja loikki ympäriinsä sillä seurauksella, että kadotti emonsa. Jäimme koirien kanssa niiden kahden väliin, ja vaikka yritin odotellakin että vasa pääsisi emonsa jäljille, niin ei. Ronkkui vain hädissään äiskän perään. No, viimein kai se lähti ainakin oikeaan suuntaan, enkä heitä enää sen kummemmin nähnyt. Tyhmä raukka.

 Kävelyä ei tullut kuin muutamia kilometrejä tutun puron varteen, jota lähdin seurailemaan ylävirtaan. Maasto muuttui suoksi, mistä löytyikin mukava saalis hillaa. Kuljin siinä illan puronvartta pitkin hilloja poimien ja kun apajat oli koluttu, palailin takaisinpäin vähän kuivemmalle kohdalle yöpymään. 






Päivä oli helteinen ja koska ilta oli mielettömän upea eikä sääennuste luvannut sadetta, niin päätin sitten nukkua taivasalla. Teltassa olisi kuitenkin tullut kuuma viimeistään siinä vaiheessa kun aurinko alkaisi nousta korkeammalle. Sääskistäkään ei ollut haittaa, mihin lie kadonneet parissa viikossa nekin. No, en jää kaipaamaan. Keräilin vähän kuivia oksia että sain makkaranpaistotulet tehtyä. Melko kuivaa oli maasto, mutta hiekkapohjalla olevalla tulipaikalla, samalla jota olemme ennenkin käyttäneet, uskalsin pientä tulta pitää kun metsäpalovaroituskaan ei juuri tuolloin ollut voimassa (tarkistin asian vähän ennen lähtöä). Puron solina ja kapustarinnan vihellys ovat mitä parhainta musiikkia. Niihin ääniin on hyvä nukahtaa.






Neljän aikaan aamusella heräsin ja huomasin, että eteläisellä taivaalla mollottaa täyskuu. Pakkohan siinä oli könytä ulos makuupussista ja napata kuva. Tunnelma ei tietenkään kuvasta välity, mutta hieno hetki se oli. 
Vaikka päivät olivatkin helteisiä, niin yöllä oli melko viileä. Untuvapussissani minulla oli kuitenkin melko lämmin koko yön ajan. Odotan jo innolla että pääsen kokeilemaan pussia viileissä syysöissä.





Hyvin nukutun yön jälkeen heräsin kahdeksan aikaan. Ilma oli jo tuossa vaiheessa hyvin lämmin, ja pikaisen aamupuuron ja -teen jälkeen lähdin palailemaan mökille. Matkalla haukuimme pari poroa ja sitten poikkesimme vakitunturilleni ihailemaan upeaa maisemaa. Siinä olisi voinut istuskella vaikka kuinka kauan täysin pilvettömän taivaan alla tyynessä hellesäässä. Tällaista ei monesti tunturissa pääse kokemaan.
















Tämä oli ensimmäinen "yksinvaellukseni", jos sitä nyt voi vaellukseksi edes kutsua. Mutta jokatapauksessa, eka kerta yksin yötä maastossa. Tai no, enhän toki koskaan ole yksin kun koirat kulkevat mukana, mutta jos nyt ei oteta niitä huomioon. Viihdyn kyllä yksikseni, mutta ehkä lähden jatkossakin mieluummin kaverin kanssa vaellukselle. Yksin ollessa en jotenkin osaa rauhoittua, koko ajan on olevinaan kiire jonnekin, kun tietäs että minne. Mutta tulipahan kokeiltua, ja hyvä niin. :)

Kotimatkalla poikkesimme Sovintovaaran huipulla ihailemassa Inarijärven maisemia. Kiva paikka, museo ja kahvila, jonne myös koirat olivat tervetulleita. Ja upeat maisemat, kannattaa poiketa!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti